Tapahtumia 2009

KOLMEN SEURAN KYYKKÄKISA 2009>>

TARINATUOKIOILLAT  ALKUVUOSI     2009>>

 

 

 PÄÄSIÄISTEMPAUS  VAMMALASSA
 

Vammalan Karjalaseura on jo muutamana vuonna, ennen Pääsiäistä,    järjestänyt piirakkamyyjäiset. Menestys on ollut erinomainen ja niin tänäkin vuonna myyjäiset saatiin aikaiseksi. Päätettiin liittää virpomisperinnettä samaan tapahtumaan, ihan oikeata karjalaista sellaista.

Piirakat tehtiin talkoilla Pekka ja Maila Tillin luona Tyrväänkylässä. Jokainen arvaa, että siellä piirakoiden teon lisäksi juttu lensi ja nauru kaikui.

 Perjantaipäivänä 3.4.09 olivat myyjäiset Torikeskuksen aulassa.  Miehet olivat järjestäneet myyntipaikan kuntoon, ja virpomisvitsat kaunistivat pöytää tuoden oikean Pääsiäistunnelman tapahtumaan. Viralliseksi virvottavaksi oli kutsuttu  rovasti Mirja Tenkanen klo kymmeneksi.

Myynti aloitettiin klo 9.00 ja kauppa kävi niin, että klo 10.15 kaikki piirakat oli myyty ja virpomisvitsat vitsottu.

 

PIIRAKKASOUVI

 

Myö kaulimet kaapist otettii

yhell viikoll Tillill lähettii

tarkotus ol piirakoit paistaa

jot muutkii niitä sais maistaa

ja myö saatais seurall rahhaa

se ei tekis kyll yhtää pahhaa

 

Siel olkii puurot jo keitetty

halot uunii ol aikasii heitetty

ja kuuma se olkii nii

jot lämmi tul oitis siin

 

Monta meit oll leipojaa

ol Helgaa, Ritvaa, Leenaa ja Paulaa

Oll Vappuu, Kerttuu, Irjaa ja Kaarinaa

ja Tilli isäntäväk tietystkii

vaikk heijä pit olla omass työssänsäkkii

 

Ku oll meit monta leipojaa

kaikill meill jaettii työmaa

toiset piirakkapulikoit käytti

ja toiset
rypyttämisetaitosa näytti                

Maila hää paistajatyössä hääri

ja Paula piirakat pusseihi kääri

Pekka tek kaikkee ku käskettii

ja työjako toimi hyväst nii

 

Kohvill myö voieltii kielekantoi

ja hyvät voiteet tää kohvi antoi

sellane kalkatus pirtis käikii

ja hyvämakuseks näi suu meill jäikii

 

Uunist hyvät haisut tulliit

maistiaiset melkei suussa sulliit

ku kuumat piiraat uunist saatii

ja kohvi kans nopiast nautittii

eihä niit vois kellee myyvvä

jos ei tiijettäis, onks ne hyvvää

 

Toisenki päivän myö piiraat tehtii

ja Tillilöihe elämä sekotettii

hyö onkii nii hyväluontosii

ja meill oll siell nii mukavaa nii

ja tehhyks tul yl tuhat piirakkaa

olha siin olt urakkaa.

 

Koittiha sitte se myyjäishetki

ja torikeskukse aulaa monell ol retki

miehet oll pöyvät laittaneet

ja rahakassanki varustanneet

oltii myö piiraita mainostettu

ja vitsoill virpomist luppailtu

ja kylhä ne kauppasa tekkiitki

- tunt ja vartti ja se oll siin

ja olha meijä miel nii hyvä nii.

 

Irja Kärki

Kuvia tapahtumasta:


Helga, Kerttu ja Vappu leipomassa piirakoita


Virpovitsoja myyntipöydalla


Helga virpomassa Hilkkaa. Aila seuraa tapahtumaa taustalla

 

 

 

TARINATUOKIOILLAT KEVÄÄLLÄ 2009 VAMMALAN SEUDUN

OSUUSPANKIN KOKOUSHUONEELLA

 

16.2.    EVAKOT SATAKUNTALAISPOJAN SAATOSSA

 

Kaksikymmentäkahdeksan seuran jäsentä oli saapunut kuuntelemaan Matti Sannan mielenkiintoista, elävää kertomusta evakoista ja karjalaisuudesta satakuntalaispojan kokemuksin.  Matti rakensi illan tarinan pitkälti, edesmenneen rakkaan puolisonsa, Ritva Sannan elämänkaaren läpikäymiseen. Matti kertoi lämpimästi puolisostaan, tämän evakkotaipaleista, omaisista ja asettumisesta sitten tänne vieraalle paikkakunnalle. Ritva oli syntynyt Vpl Pyhäjärvellä  ja Matti on kirjoittanut mm. 14.4.1962 artikkelin Vpl Pyhäjärvilehteen, jossa hän on kuvannut evakoitten tuloa paikkakunnalle. Karjalan heimon vaikeuksista ja sopeutumisesta uusiin oloihin.

Kirjoituksessa todettiin, että Karjalan heimo elää karjalaisena uusillakin asuinsijoillaan, mutta silti hyvin ympäristöönsä sopeutuvana ja uusia vaikutteita vastaanottavana.

 

 

 

12.3          KUVAKERTOMUKSIA RAJANTAKAA KARJALASTA

 

Kevään toiseen tarinatuokioltaan oli saatu vieraiksi Raimo ja Annikki Lahtinen.

Raimon ja Annikin lomamatkat on suuntautunut useamman kerran rajan taakse Karjalaan. Kohteina on ollut niin luovutettuja alueita, kuin Venäjän Karjalaakin.

Raimo on myös innokas kameran käyttäjä, joten hänelle on kertynyt kuva-aineistoa retkistä  melkoisesti. Tällä kertaa kuvat ja kertomukset koskivat Paateneen, Seesjärven sekä Sellin ”suomalaiskyliä”, jotka sijatsevat noin Joensuun korkeudella ja retkivuosi oli 1996. Paatene on kaiketi alueen suurimpia suomenkielisiä kyliä.

Retki tehtiin Lauhamon bussilla ja pääsääntöisesti asutiin paikallisen väestön parissa. Dia-kuvista saatoimme nähdä, että maantiet paikoin olivat erittäin  huonossa kunnossa ja samoin monet rakennukset. Paikallinen väestö oli melko iäkästä,  mutta Annikin ja Raimon kertoman mukaan hyvin  vieraanvaraista ja ystävällistä. Kuvien perusteella kylän elämää voisi verrata aikaan, jota Suomessa elettiin siinä neljäkymmentäluvun lopulla. Kylässä elettiin pitkälti omavaraistaloudessa. Talon ympärillä aidatussa puutarhassa kasvatettiin kaikki mahdollinen ja pieni karja laidunsi vapaasti kylän raitilla. Järvestä saatiin kalaa ja sitä syötiinkin runsaasti jokaisella aterialla.

Kaikessa vaatimattomuudessaan, kesään heräämässä olevat maisemat, järvineen ja kylineen olivat hyvin kauniita.

Raimon ja Annikin matkakertomusta oli saapununt kuulemaan kolmekymmentäyksi kuulijaa ja keskustelijaa.

 

 

 

23.4          LAULUIN JA RUNOIN KESÄÄ VASTAAN

 

Kevään viimeisen tarinaillan aiheeksi oli valittu karjala-aiheiset laulut ja runot. Olimme saaneet Vuoriston Päivin säestämään yhteislauluamme.  Illan aikana lauloimme paljon ennestään tuttuja lauluja, kuten Karjalaisten laulu, Karjalan kunnailla, Heili Karjalasta jne. Opettelimme myös, ehkä harvemmin laulettuja, mutta hyvin kauniita lauluja, Kevät Karjalassa, Karjalan lapsia ja Kotiseudulle. Laulujen lomassa saimme kuulla myös herkkiä runoja, jotka useimmat kertoivat siitä kaihosta, mitä Karjala, lapsena jätettynä kotiseutuna, edelleen herättää. Runoja luettiin sekä karjalanmurteella, että kirjakielellä. Ilahduttavaa myös oli, että saimme kuulla runoja monen eri henkilön esittämänä.

Mukana oli kaikenkaikkiaan kaksikymmentäkahdeksan  seuramme jäsentä.

Ilta päättyi Tuomas Karilaisen kauniiseen runoon, Unta Odottaessa, jonka Salosen Pekka meille  luki. Runo loppui tuttuakin, tutumman iltarukouksen  sanoin ”Levolle lasken Luojani, Armias ole suojani.” Aivan viimeiseksi lauloimme vielä, Anna-Mari Kaskisen sanoittaman ( Ystävä sä lapsien säveleen), Evakkolasten laulun.

 

Kiitos kaikille mukanaolleille.

Syksyllä jatkamme jälleen tarinailloissa, uusin innoin ja uusin aihein!

 

KAUNIITA, LÄMPÖISIÄ PÄIVIÄ TOIVOTELLEN

JA TAPAAMISIIN KESÄN TAPAHTUMISSA !

 

TERVEISIN

Paula Mattila, seuran sihteeri