Perinteiset kolmen seuran kyykkäkisat pidettiin Vammalassa, Sylvään koulun hiekkakentällä ti 27.8.2013. Kisaan osallistuivat Vammalan Karjalaseuran lisäksi Huittisten ja Äetsän Karjalaseurat. Voitto meni viimevuotiseen tapaan Huittisiin, Vammalan joukkue uusi hopeasijan ja loistavasti pelannut Äetsän joukkue jäi pisteiden perusteella kolmanneksi. Peli oli tasaväkistä, sillä jokainen joukkue voitti kerran vastustajansa, joten sijoitus määräytyi pisteiden mukaan. Tunnelma oli niin kentällä kuin kentän laidallakin hyväntuulinen ja rento, kuten perinteikkäässä karjalaisessa liikuntalajissa pitää ollakin. Huoltojoukot tarjosivat erittäin hyviä sämpylöitä sekä kahvia ja omenapiirakkaa.
Huittisten Karjalaisten ansiokkaassa joukkueessa heittivät Aimo Äikiä, Heikki Suominen, Harri Peltola ja Jorma Kuronen. Kakkossijalle nousi Vammalan Karjalaseuran joukkue, jossa heittotaitojansa esittelivät Pertti Hakanen, Kari Pakarinen, Sami Karmala sekä vuoropelit pelanneet Oiva Kaasalainen ja Jorma Tahvanainen. Hyvänä kolmosena tuli Äetsän Karjalaseura kokoonpanolla Reino Ahvonen, Kalle Lehtimäki, Markku Pärssinen ja Juha Tanninen. Kisan tuomarina toimi aina yhtä energinen ja tarkkasilmäinen Katri Pajunen Vammalasta.
Teksti ja kuvat:
Marjo
Jorma
Pertti ja Katri
Voittaja Huittisten joukkue 54 pist.
Kolmas Äetsän joukkue 75 pist.
Kenttä kuntoon
Yleisöä
Kari
Helga, Timo ja Rauno
Toinen Vammalan joukkue 63 pist.
Loppukättely
Karjalaiset kesäjuhlat Porissa 14. – 16.6.2013
Lauantaina olimme Risto ja minä Karhuhallissa ja tutustuimme Karjalaisen torin antimiin. Siellä oli hieno kansallispukunäyttely. Puvut olivat korokkeella , karjalaiset puvut selostuksineen toisella puolella ja satakuntalaiset puvut vastapuolella samoin . Myyntikojuilla oli runsaasti tilaa, ja myyjiä olikin tullut paljon paikalle. Karhuhalliin mahtui kaikki: juhlakanslia, esiintymislava, kahvio ja ravintola, sekä runsas juhlakansa. Ruokailu sujui nopeasti ilman pitkiä jonotuksia, ja ruoka oli molempina päivinä hyvää. Avajaisjuhla oli Jäähallissa, missä oli tilaa ja hyvä näkyvyys. Juhla oli arvokas ja iloinen, eikä turhan tärkeä. Presidentti Sauli Niinistö kunnioitti juhlia läsnäolollaan vaimonsa kanssa. Karjalainen yleisö osasi myös arvostaa presidentin läsnäoloa. Presidentin juhlapuhe sai parikin kertaa raikuvat väliabloodit yleisöltä. Taiteilija Eki Liikanen toimi juontajana, ja häneltä eivät hauskat jutut loppuneet. Sunnuntain kulkueessa meidän seuraa edusti Taisto Nissinen lippua kantamassa ja airueina oli Tellervo Nissinen ja Irja Kärki. Risto Kärki oli valokuvaajana. Kulkueen lähtiessä alkoi sataa, välillä runsaastikin, muttei se pahemmin haitannut, ja katujen varsilla oli yllättävän paljon yleisöä. Pääjuhla oli myös Jäähallissa. Yleisöä oli enemmän kuin lauantain avajaisissa. Juhlapuhujana oli taiteilija Anu Hälvä, ja hän myös lauloi juhlassa. Suuri yhdistetty kuoro esiintyi, samoin kansantanssijoita oli ympäri suomen täyttäen koko jäähallin lattiatason. Kaiken kaikkiaan Porin juhlat olivat onnistuneet, ja järjestäjille voi lausua Suuret kiitokset, sillä työmäärä on ollut valtava. Sastamalalaisia emme nähneet kuin kaksi meidän kolmen lisäksi.
Teksti: Irja Kärki
Kuva: Risto Kärki
Vammalan Karjalaiset Hämeessä
Lauantaiaamuna 25.5. lähti iloinen matkaseurueemme kevätretkelle Hämeeseen. Heti alkumatkasta aloimme viritellä lauluääntämme. Kosken Eija jakoi laulunsanoja ja niinpä karautimme kurkkujamme ja laulaa heläytimme muutamia kesäisiä kappaleita. Luonto viheriöi, aurinko paistoi ja kaikilla oli mukava matkamieli.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Hattulassa sijaitseva Inkalan Kartano, jossa joimme kympinkahvit suolaisen piirakan kera. Inkalan ystävällinen emäntä kertoi meille kartanon kuulumisia samalla kun joimme kahvit. Inkala tunnetaan jo 1500 –luvulta, jolloin se oli vanha rälssitila. Nykyisin kartanossa järjestetään erilaisia tilaisuuksia, kokouksia ja perhejuhlia. Majoitustilaa löytyy mm. Suomen ainoassa ”konehallihotellissa”. Inkalassa on myös pieni puoti, jossa myydään mm. tinakoruja ja käsitöitä.
Inkalan jälkeen ajoimme Iittalan Lasimäelle. Ostoksia tehtiin niin Kultasuklaan kuin Iittalankin tehtaanmyymälässä, sekä muissa alueen myymälöissä. Allekirjoittanut itse ei ollut Iittalassa käynyt kymmeniin vuosiin ja paikka olikin kovasti tässä ajassa muuttunut.
Suklaan maistelun jälkeen alkoikin jo tehdä mieli vähän suolapalaa. Ei hätää, sillä Petäys Resortin lounaspöytä odotti meitä. Meille ei tällä kertaa tarjottu lounasta ”Pimeässä ravintolassa”, vaan aivan normaalissa ruokasalissa. Pimeä ravintola on Petäyksen erikoisuus ja todellakin ruokailu tapahtuu täysin säkkipimeässä. Huomioitavaa on, että ravintola ei korvaa jos vaatteet likaantuvat. Lounaan jälkeen tutustuimme hieman Petäyksen ympäristöön ja nautimme auringosta.
Hyvän ruoan jälkeen alkoi tehdä taas mieli jotain pientä ja makeaa, mutta ei niinkään suklaata. Ajoimme Lepaan viinitilalle, jossa meille kerrottiin Lepaan toiminnasta samalla kun maistelimme liköörejä. Esittelyn ja liköörimaistiaisten jälkeen teimme hyviä ostoksia myymälässä.
Enää oli jäljellä yksi matkaetappi, nimittäin kotimatka. Suussa oli hyvä maku ja muutenkin oli hyvä mieli lähteä ajelemaan kohti Vammalaa. Alkumatkalla vähän torkuttiin, mutta ennen kuin ensimmäiset jäi kyydistä pois heläytimme vielä ”Saarenmaan valssin” ja Junnu Vainion ”Käyn Ahonlaitaa”. Kärjen Irja totesi, että ei me ehkä Kuorosotaa voitettaisi, mutta hyvillä mielin laulettiin silti.
Matka sujui oikein hyvin. Vammalan Palveluliikenteen kuljettaja JP käänteli rattia luonnikkaasti ja kotiin saavuimme ennakkotiedoista poiketen tunti etuajassa.
Kirjoittanut: Marjo Tahvanainen Kuvat: Marjo Tahvanainen
